torstai 23. helmikuuta 2017

Paluu Espanjaan

Olemme palanneet Espanjaan. Paluumatka sujui siten, että ensin lensimme Bocas del Torosta Panama Cityyn. Siellä yövyimme lähellä Tocumenin lentokenttää sijaitsevassa hotellissa nimeltä Riande Aeropuerto Hotel Casino. Oikein mukava paikka, joka koostui kaksikerroksisista rakennuksista, joiden keskelle jäi kaunis allas- ja puutarha-alue. Aamiainen oli hyvä ja illalla ravintolasta sai kaikkea pizzasta ja hampurilaisista pihveihin ja kalaan. Ilmainen lentokenttäkuljetus kulki puolen tunnin välein. Sattuipa meille silti lopussa vähän kiperämpikin tilanne. Olimme nimittäin sopineet, että voimme pitää huoneen kahteen saakka iltapäivällä ja menimme vielä altaalle uimaan hetkeksi. Kun tulimme takaisin, ei huoneen ovi auennutkaan. Haimme käytävältä siivoojan, joka yritti tuloksetta avata ovea. Sitten menin respaan selvittämään asiaa ja mukaani ohjattiin mieshenkilö, joka puolestaan koetti saada ovea auki - ei tulosta. Vielä kolmas mies kutsuttiin paikalle, joka lopulta meni viereisen huoneen parvekkeen kautta meidän parvekkeelle ja  avasi sisältä oven. Lukkoon oli tullut joku vika eikä sitä saanut millään auki ulkoapäin! Tuli jo vähän kiire käydä suihkussa ja pakata tavarat lähtökuntoon. Huh - kaikkea voi tapahtua. Nyt jo naurattaa, mutta ei silloin :)

Illalla lähti kymmenen tunnin lento Panamasta Madridiin. Tällä kertaa lento oli ajallaan eikä meidän tarvinnut juosta T4-terminaaliin, josta jatkolento Alicanteen lähti. Alicantessa odottelimme matkalaukkuja, joista vain toinen tuli perille. Tietokoneelta näkyi, että toinen oli jäänyt Madridiin. Se toimitettiin meille seuraavana päivänä. Jet lag painaa vieläkin päälle, vaikka yöllä olen nukkunutkin hyvin. Reissussa on hienoa olla ja kokea paljon uutta ja erilaista. Kotiin on kuitenkin aina mukava palata tuttuihin kuvioihin. Ilmakin tuntuu niin raikkaalta jatkuvan trooppisen kuumuuden jälkeen. En todellakaan haluaisi asua Karibialla tai Aasiassa, Espanja sopii minulle paremmin!








lauantai 18. helmikuuta 2017

Isla Bastimentos

Kymmenen minuutin venematkan jälkeen on Bastimentoksen saarella (Isla Bastimentos). Paatit tulevat Old Bankin kylän satamaan. Kylän rantaa kiertää betonikäytävä ja sitä pitkin on hyvä kulkea ja katsella paikallisten elämää ja ihailla merimaisemia. Kannattaa kivuta ylös kukkulalle, josta näkymät ovat kaikkein parhaimmat. Kun jatkaa tarpeeksi ylös, saapuu ravintola Coco Hillille. Paikka on käymisen arvoinen. Se on vegaaniruokaa ja -juomia tarjoileva persoonallinen pikkuravintola upeilla viidakkonäkymillä. Paikan omistaja on pirteä australialaisnainen, joka kertoo mielellään elämästään. Hän on kierrellyt paljon maailmalla ja lopulta päätynyt Panamaan, jossa kokee saavanasa kaiken mitä haluaa. Hänellä on seuranaan eläimiä ja lisäksi satunnaiset kulkijat voivat yöpyä hänen luonaan. Myytävänä on luonnonmukaisia tuotteita: öljyjä, teetä, mausteita ym. sekä käsintehtyjä koruja. http://cocohill.net/

Söimme kevyen kasvislounaan ja laskeuduimme sitten takaisin alas satamaan, josta otimme venekyydin Red Frog beachille. Alue on luonnonsuojelualuetta ja sinne on 5 dollarin pääsymaksu. Viidakon läpi kulkee polku, jonka varrella voi bongailla apinoita, laiskiaisia ja kaimaaneja. Me emme nähneet kuin korkealla ison puun latvustossa olevan kookkaan boan. Siellä se köllötteli tyytyväisenä. Polku päätyy kauniille rannalle, josta voi myös ostaa virvokkeita. Punaisia myrkkynuolisammakoita, joista paikan nimi tulee, ei näkynyt. Alue on kuitenkin ainoa, jossa näitä eläimiä tavataan. Aallokko oli melko kovaa, joten varsinaisesta uimisesta ei tullut mitään, mutta virkisti kuitenkin kastautua ennen paluumatkaa.

Idyllisissä maisemissa liikkuessa ei voisi uskoa, että tässäkin paratiisissa on käärmeensä. Enkä tarkoita  tällä boakäärmeitä, ne pysyvät kyllä omissa oloissaan. Kuulimme suomalaispariskunnalta, joka kiertelee Väli-Amerikkaa ikävän asian. He viettivät muutaman yön Bastimentoksen saarella ja olivat kuulleet tapauksesta, jossa nuori amerikkalaisnainen oli kadonnut päiväretkellään saarella  Hänet oli löydetty muutaman päivän päästä kuolleena kuristettuna omaan uimapukuunsa. Hän oli tullut pääsaarelta Old Bankiin ja kävellyt sieltä Wizard rannalle ilmeisesti jatkaakseen sieltä Red Frog Beachille päin. Tälle polulle hänen elämänsä päättyi. Olemme seuranneet tapauksen uutisointia, mutta mitään edistystä tutkinnassa ei ole tähän mennessä tapahtunut. Linkki tapauksen uutissivuun.

Alun perin mekin ajattelimme kävellä parin kilometrin matkan Old Bankista Wizard-rannalle, mutta eipä enää houkutellut. Tienviitassakin luki, että älä ota arvoesineitä mukaan. Paikallisetkaan eivät kuulemma kävele siellä ilman viidakkoveistä, machetea! Korostan, että olemme tunteneet olomme täysin turvalliseksi koko Panaman lomamme ajan, mutta tervettä järkeä kannattaa käyttää. Pimeällä liikkuminen syrjäkaduilla kaupungeissa on turvallisuusriski, samoin kuin yksinään (kaksistaan) liikkuminen viidakkoseudulla. Etukäteen kannattaa lukea matkailijoiden kokemuksia ja viranomaistiedotteita. Näin välttyy tarpeettomilta riskeiltä.















maanantai 13. helmikuuta 2017

Bussilla Starfish beachille

Keskustan puistosta pääsee julkisella bussilla Drago ja Starfish -nimisille rannoille. Bussit lähtevät joka toinen tasatunti klo 10:stä alkaen ja takaisin parittomina tasatunteina iltaseitsemään saakka. Matka kestää puolisen tuntia ja maksaa 2,5 €/suunta. Bussi ajaa sisämaan läpi ja siinä näkee tiheää viidakkoa, muutamia maatiloja (hevosia, lehmiä, vuohia) ja muita asumuksia. Ihan mielenkiintoista katseltavaa. Bussi jättää Dragon rannalle, jossa on baari, josta saa hyvää lounasta. Rantaa myöten kulkee polku, jota pitkin pääsee varttitunnissa Starfish-rannalle. Sinne pääsee halutessaan myös venekyydillä. Olin nähnyt ihania kuvia rannasta, jossa on paljon kauniita meritähtiä, mutta ainakaan nyt en löytänyt kuin pari yksilöä hieman syvemmältä. Kapealla rantakaistalla oli lukuisia ravintolakojuja, matkamuistomyymälöitä, kiertäviä kaupustelijoita ja pisteenä i:n päälle nuo kuljetusveneet, jotka ajoiva lähellä rantaa kovaa vauhtia aiheuttaen aaltoja ja äänisaastetta. Yhdessä kojussa soi lisäksi kovaääninen musiikinpauhe, joten kovin rauhallinen tuo paratiisirannaksikin nimetty paikka ei ollut.

Uiminen oli kuitenkin mukavaa ja kauniita maisemia riitti ihailtavaksi. Kannattaa jäädä heti rannan alkupäähän, jossa on rauhallisempaa. Rannalla oli lepotuoleja, joita sai käyttää, jos osti jotain baarista. Palmut loivat ylle varjoa, mutta siitä ja suojavoiteesta huolimatta iho punoitti aika lailla illalla. Aurinko on täällä todellakin polttavaa, vaikka minunkin ihoni on Espanjassa tottunut paisteeseen. Kannattaa valita korkeat suojakertoimet, pysytellä varjossa, juoda runsaasti vettä ja pistää kevyttä paitaa ylle.










lauantai 11. helmikuuta 2017

Bocas del Toro

Nyt olemme olleet muutaman päivän jo täällä Bocas del Toron saaristossa, tarkemmin sanottuna pääsaari Isla Colonilla Bogas Townissa. Tulimme tänne Panama Citystä Air Panaman sisäisellä lennolla. Olisihan tänne päässyt bussillakin, mutta matka olisi kestänyt yli 10 tuntia, joten päädyimme lentoon, vaikkakin edestakaiset lennot kustansivat kahdelta nelisensataa euroa. Lentomatka kesti vain vajaan tunnin. Sisäisillä lennoilla  on tiukemmat matkatavarasäännöt, vain 14 kg käsimatkatavaroineen. Jouduimmekin maksamaan lisämaksua 15 dollaria. Perillä kävelimme hotelliin, joka oli vain parin korttelin päässä lentokentältä.

Bocas del Toro on suosittu turistikohde, mutta täältä puuttuu silti massaturismin haittapuolet. Meno on rauhallista ja karibialaisen letkeätä. Paljon kulkee nuoria surfareita, mutta sekaan mahtuu meitä keski-ikäisiäkin kuin myös muutama vanha hippi. Kaupungista löytyy kauppoja ja palveluita ihan riittävästi. Hotellien taso on vaatimatonta. Meidänkin hotellimme Sun havens apartments & suites on konstailematon kattohuoneisto. Hyvänä puolena on, että huone on tilava ja siinä on parveke merinäköalalla, ilmastointi sekä keittosyvennys. Netti toimii moitteettomasti. Uima-allas olisi kyllä tarpeen näillä helteillä, koska tässä keskustassa ei ole kunnollisia uimarantoja. Hiekkarantoja kyllä on, mutta ne ovat hoitamattomia ja vesi sekaista. Uimista varten täytyy lähteä kauemmaksi saarelle tai mennä vesitaksilla naapurisaariin. Yhdessä jo kävimmekin eilen, nimittäin naapurisaari Carenerossa, johon ei vesibussilla montaa minuuttia kestänyt mennä. Siellä olikin kauniin trooppista. Ajankuluna täällä on ranta-elämä, snorkailu, lautailu ym. vesiurheilu. Veneillä pääsee helposti ja edullisesti liikkumaan eri saarien väliä.

Hintataso on melko korkea eikä täällä tuokailla Thaimaan hinnoilla. Olemme olleet muutaman päivän kipeinä. Mieheni sairastui jo Panama Cityssä ja minä tänne saaristoon lähtiessämme. Aluksi kurkkukipua, sitten nousi kuume, kova yskä ja huonovointisuus. Se on verottanut jaksamista, mutta onneksi meillä on vielä yli viikko aikaa. Apteekista haimme lääkettä oireisiin. Olisi kyllä kannattanut käydä lääkärissä, niin olisi saanut tuo lääkkeet matkavakuutuksesta. Nyt ne menivät omaan piikkiin. Ruoka ei ole juuri maistunut. Kaupasta on haettu jogurttia, muroja, leipää, juustoa, hedelmiä ja nuudelikeittoa. Äsken kyllä sen verran piristyimme, että kävimme pizzalla. Tilasimme Fidel Casto -nimisen pizzan ja hyvää se olikin!












tiistai 7. helmikuuta 2017

Sademetsäpuisto kaupungin kupeessa

Teimme tänään retken sademetsäpuisto Parque Natural Metropolitanoon, jonne on keskustasta vain noin viidentoista minuutin ajomatka. Taksi otti menomatkasta viisi dollaria, mutta paluumatkalla piti maksaa 8. Taksien kanssa täällä pätee yleinen ohje, jonka mukaan maksu kannattaa kysyä ennen matkaa. Yleensä niin teemmekin, mutta kerran unohdimme asian palatessamme vanhasta kaupungista hotelliin. Yleensä tämä matka maksaa 4 dollaria, mutta tämäpä veijari pyysi 15! Emme suostuneet maksamaan niin paljon ylihintaa, annoimme 8.

Puiston sisäänpääsymaksu meille ulkomaalaisille on 4 dollaria. Puistossa on erilaisia hyvin merkittyjä polkuja. Lyhyimmän niistä ehtii kiertää parissakymmenessä minuutissa. Sen patikoituamme jatkoimme pidemmälle polulle, joka on vajaan neljä kilometriä pitkä. Puistossa oli kuumasta ilmasta huolimatta inhimillistä liikkua, sillä puut varjostivat auringolta. Rehevän kasvuston seasta kannattaa hakea eläimistöä. Hyvällä onnella voi nähdä mm. vyötiäisen, laiskiaisen, tukaanin, titiapinan tai kilpikonnan. Minä ehdin nähdä vilauksen vyötiäisestä, mutta se ehti luikahtaa pakoon ennen kuin ehdin saada kameran valmiiksi. Samoin näin kauempaa nenäkarhun ylittävän polun. Lintuja ja perhosia lenteli, mutta kohokohta oli havaita korkealla puunoksalla roikkuva laiskiainen! Siinä oli hyvää onnea mukana, sillä eläin oli todella hyvin maastoutunut lähes huomaamattomaksi. Puiston korkeimmalla kohdalla on näköalapaikka, josta avautuvat  hienot näkymät alas kaupunkiin.










maanantai 6. helmikuuta 2017

Lounaaksi "vanhoja vaatteita"

Eilen otettiin kävelyn kohteeksi Trump tower eli Trump Ocean Club. Se on lähellä rantaa muiden korkeiden pilvenpiirtäjien seurassa kohoava pytinki, joka käsittää viiden tähden hotellin. Huoneet ovat Booking.comin mukaan tilavat ja jokaisessa on parveke. Kuvasin uima-allasosaston, joka on kyllä upea, kuten voitte havaita. Ravintolapalveluita löytyy ja me otimme drinkit kivalla terassilla.




Tänään kävimme jälleen vanhassa kaupungissa, jossa vallitsi iloinen sunnuntaitunnelma. Puistossa oli kansantanssiesityksiä ja toripöydillä myytiin monenlaisia käsitöitä koruista tyynynpäällisiin. Kävimme lounastamassa Diablicos-nimisessä ravintolassa, joka tarjosi aitoa panamalaista ruokaa. Valitsimme listalta annoksen nimeltä "ropas viejas" eli "vanhat vaatteet". Kyseessä on perinneruoka, joka sisältää suikaleista naudanlihaa ja vihanneksia maukkaassa korianterilla maustetussa kastikkeessa lisukkeena keitettyä riisiä höystettynä rusinoilla. Oikein maittavaa ja täyttävää!






Juhannuksen viettoon Torreviejaan

Kärvisteltyämme pari kuukautta Suomessa, lennähdimme pariksi viikoksi lämmittelemään Torreviejan kotiimme. Täällä onkin tosi kuumaa, kun päi...