lauantai 10. marraskuuta 2018

Isänpäiväsuunnitelmia


Ostimme Lago Mártianezin merivesialtaille 15 kappaleen sarjalipun, jota voimme kumpikin käyttää. Hinta oli 60 € (kertalippu 5,50 € eli 15 kertaa 82,50 €). Vietimme altailla torstaina muutaman tunnin ja kyllä oli mukavaa. Paljon oli ihmisiä, mutta hyvin mahtui mukaan. Alue on tosi kaunis - kuin trooppinen keidas. Vesi on viileää, mutta virkistävää. Kerroin alueen historiasta ja sen suunnitelijasta viime talvena ja tuon postauksen löydät täältä. Huomenna vien mieheni isänpäivää viettämään altaille ja illalla syömään herkullinen kalatarjotin loistavaan Régulo-ravintolaan. Tuosta ja parista muusta ravintolasta kirjoitin täällä.





torstai 8. marraskuuta 2018

Toinen talvi Teneriffalla alkaa

Olemme palanneet Teneriffalle, jonne saavuimme sunnuntai-iltana. Menimme junalla Helsinkiin, jossa kävimme tutustumassa uuteen taidemuseo Amos Rexiin. Tunnin jonotus kannatti, museo oli huikea kokemus. Alle 18-vuotiaaat pääsevät museoon ilmaiseksi ja sen kyllä huomasi. He viihtyivät hyvin värikkäiden videoteosten keskellä ja se on hienoa, että lapset oppivat jo pienestä pitäen käymään taidenäyttelyissä. Toivoisin kuitenkin, että yksi päivä viikossa pyhitettäisiin vain aikuisille. Joskus on hyvä saada olla hiljaisemmassa ympäristössä ja nauttia rauhassa taiteen suomista elämyksistä. Taidanpa tehdä aloitteen museolle asiasta.

Amos Rexin jälkeen ruokailimme Kaarnassa ja sitten kävimme vielä iltakävelyllä ja lasillisilla Kappelissa. Yöksi menimme hotelli Pilotiin lähellä lentoasemaa ja Finnairin lento Teneriffalle starttasi 11.40. Kuuden ja puolen tunnin lennon jälkeen saavuimme illan suussa Reina Sofian lentokentälle saaren eteläosaan. Joimme kahvit ja olimme aikeissa lähteä bussilla Puertoon, mutta minibussiyrittäjä sai meidät houkuteltua kyytiinsä. Kuljetus kahdelta maksoi 30 € ja meidät luvattiin tuoda talomme eteen. Näin säästimme vaivan ottaa taksi Puerton bussiasemalta kotiin. Matkaseurana meillä oli saksalaisia eläkeläisiä ja jonkin matkaa ajettuamme yksi rouvista alkoi hysteerisenä kiljua missä hänen reppunsa on. Sitä etsittiin, mutta ei löydetty. Taksi kääntyi takaisin kentälle. Joku ystävällinen henkilö oli  löytänyt repun ja tuonut neuvontaan. Tästä episodista tuli lähes tunnin viivytys. No kotiin päästiin kuitenkin ja se oli ihan hyvin pärjännyt reilun puoli vuotta ilman meitä.

Netin yhdistäminen Movistarilta onnistui tällä kertaa jouheasti. Sen kanssahan taistelimme viime talvena oikein olan takaa. Jos joku uusi lukija on kiinnostunut aiemmista vaiheista, niin kerrottakoon, että muutimme Teneriffalle vuosi sitten. Sitä ennen asustelimme talvet mantereen puolella Torreviejassa neljä vuotta. Halusimme lämpimämpiin maisemiin ja olimme ihastuneet Teneriffan kauneuteen täällä lomaillessamme. Asustelime ensin vuokralla ja pian teimme asuntokaupat tästä Puerto de la Cruzin keskustan kodista. Noista vaiheista ja remontista voitte lukea 2017-2018 postauksista.

Viime talven aikana kartoitimme palveluita ja teimme suurimman osan remontista, joten nyt on paljon leppoisampaa asustella Kanarian maisemissa. Suunnitelmissa on uusia kylpyhuoneen allas ja allaskaappi sekä wc-istuin. Keittiöön on tulossa myös pientä fixausta, mm. uusi liesituuletin. Muuten kämppä on jo niin täynnä tavaraa, että uutta ei kannata hommata :)

Pari tylsempää juttua: uima-altaamme on tyhjä ja odottaa remonttia, joka alkaa joskus!? Varmaan se on tyhjänä koko talven. Onneksi ihana Lago Martianezin merivesiallas-alue on lähellä, ajattelimme ostaa sinne sarjaliput. Toinen asia on se, että jätimme automme kesäksi pihalle parkkiin. Nyt toimiston naisihminen sanoi, että talon järjestyssäännöt kieltävät säilyttämästä autoa parkkipaikalla maasta poissa oltaessa. Tästä meillä ei ollut mitään käsitystä. Maksamme joka kuukausi vastikkeen, johon kuuluu parkkipaikka ja uima-altaan käyttö. Täytyy nyt sitten keksiä autolle ensi kesäksi uusi säilytys.

Näkymä oleskeluparvekkeelta

Niin kuin näkyy, allas on tyhjä.


Näkymä talousparvekkeelta merelle päin.

Näkymä talousparvekkeelta alas sisäpihalle.


Meri pilkistää myös oleskeluparvekkeelta vasemmalle katsottaessa.


maanantai 15. lokakuuta 2018

Bras d´Eau National Park

Muutaman kilometrin päässä hotelliltamme on yksi kiva käyntikohde Bras d´Eau National Park. Se on täysin epäkaupallinen luonnonpuisto ilman sisäänpääsymaksua. Puisto perustettiin 2011 ja se on rauhallinen ja vielä melko tuntematon keidas. Aluksi kannattaa tutustua vierailukeskukseen, jossa on kuvia ja informaatiota alueen puista, kasveista ja eläimistöstä. Ystävällinen virkailija vastaa mielellään kysymyksiin. Päärakennuksen ympärillä on siirtomaa-ajan aikaisia sokeritehtaan raunioita. Vähän kauempana kulkee muinainen rautatie. Muutama jättikilpikonna asustelee aitauksessa. Tosin oli ikävä nähdä, ettei niillä ollut altaassa lainkaan vettä. Puistossa on kuulemma apinoita, mutta me emme nähneet yhtään.

Patikointipolku lähtee tien toiselta puolelta ja se on hyvin merkitty, eksymisen vaaraa ei ole. Hyvät kengät ovat tarpeen, sillä suurin osa polusta on vulkaanista teräväsärmäistä kiveä. Ulkoilu linnunlaulussa on todella mukavaa ja rentouttavaa. Varaa juomista mukaasi, sillä alueella ei ole kioskia tai ravintolaa. Jos et halua kulkea hieman haastavaa polkua pitkin, voi kävellä keskuksen ympärillä kulkevia teitä myöten.























sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Etelä-Mauritiuksen retkipäivä

Teimme päiväretken Mauritiuksen eteläosiin. Travelbirdin paikallinen matkanjärjestäjä tuli hotelliin esittelemään retkitarjontaa ja tuo kierros maksoi omalla taksilla 80 € ilman lounasta ja sisäänpääsymaksua luonnonpuistoon. Päivä oli pilvinen ja pieniä sadekuurojakin tuli paikoitellen. Ensimmäinen pysähdys oli Trou Aux Cerfs, tulivuoren kraatteri, joka on halkaisijaltaan 350 m ja syvyydeltään 100 m. Pohjalla näkyi hieman vettä tällä hetkellä. Alueelta oli hyvät näkymät alas kaupunkiin ja vuorille.

Kraatterilta jatkoimme Curepipe-nimiseen kaupunkiin, jossa kävimme matkamuistomyymälässä. Tarjolla oli kaikenlaista ihan hyvänlaatuista joskin hintavaa ostettavaa. Dodo on kauan sitten sukupuuttoon kuollut saaren lintulaji, jota myydään nyt pehmoleluina, kuppeina, koruina ym. Dodo oli lentokyvytön lintu, joka eleli saarella rauhassa ilman luontaisia vihollisia. Kun sitten ihmiset ja heidän mukanaan erilaiset eläimet kuten rotat saapuivat maahan, nämä pelottomat linnut kävelivät heitä vastaan ja joutuivat syödyksi. Vähitellen kanta hävisi sukupuuttoon. Kaupassa myytiin erilaisia käsintehtyjä laivojen pienoismalleja. Me ostimme pienen puisen kalastajaveneneen (45€).

Seuraavaksi pysähdyimme Ganga Talaon (Grand Bassin) hindutemppelialueella. Hinduismi on Mauritiuksen suurin uskontokunta (sitten tulevat kristityt ja muslimit). Ganga Talaon alueelle tultaessa meitä tervehtivät jättisuuret jumalhahmot. Paikka on yksi hindujen pyhimmistä paikoista Intian ulkopuolella ja suosittu pyhiinvaelluskohde. Siellä järjestetään vuosittain valtavan suuret hindufestivaalit, joihin saapuu kuljettajamme mukaan jopa 500 000 ihmistä. Pyhä Ganga Talaon järvi on kuin Intian Ganges-joki henkisenä puhdistautumispaikkana. Järven ympärillä on lukuisia värikkäitä jumalpatsaita.

Temppelialueelta ajoimme Seven Coloured Earth -luonnonpuistoon, joka on yksi Mauritiuksen tunnetuimmista nähtävyyksistä. Alueella voi liikkua jalan tai mönkijällä. Koska sää oli epävakainen, otimme opastetun kierroksen jeepillä (110 €). Näimme pari vesiputousta, jättikilpikonnia ja komeita maisemia. Huimapäät liikkuivat etapilta toiselle pitkiä vaijereita pitkin liukuen. Tärkein nähtävyys alueella on luonnonmuodostelma, jonka on arvioitu syntyneen 3-7 miljoonaa vuotta sitten, kun vulkaaninen laava ja tuhka on jäähtynyt eri lämpötiloissa. Eroosion vaikutuksesta kallio on vähitellen hajonnut paljastaen eri väriset maa-ainekset. Nyt nämä dyynit eivät näyttäneet kovin värikkäiltä johtuen pilvisestä säästä. Auringon paistaessa vinosti aamuisin tai iltaisin värit ovat vaikuttavimmillaan.

Tässä vaiheessa olimme jo nälkäisiä ja meidät vietiin jyrkkäreunaiselle etelärannikolle. Ennen lounasta ihailimme Gris-Gris Beach -rantakalliolla upeita maisemia. Kallio tunnetaan nimellä La Roche Qui Pleure (kallio joka itkee).  Nimi tulee siitä, kun mahtavat aallot iskeytyvät kalliota vasten ja vesimassat valuvat kallion seinämää alas. Ruokailun jälkeen olimme jo sen verran väsyneitä, että olimme valmiita palaamaan hotelliin. Retkeen olisi vielä kuulunut mahdollisuus osallistua lasinpohjaveneajelulle (lisämaksusta), mutta jätimme sen väliin. Päivä oli niin tuulinen, ettei venekyyti oikein houkutellut. Oli mukava päästä hotelliin uimaan ja sääkin oli siellä paljon parempi

Trou Aux Cerfs




Grand Bassin











Gris-Gris beach






















maanantai 8. lokakuuta 2018

Retki pääkaupunkiin ja kasvitieteelliseen puutarhaan

Varasimme hotellin respasta taksin, joka vei meidät pääkaupunki Port Luisiin, jonne on tunnin ajomatka. Aluksi oli tarkoitus olla perillä kolme tuntia, mutta huomasimme, että kasvitieteellinen puutarha sijaitsee lähellä Port Luisia, joten sovimme kuskin kanssa, että ollaan vain kaksi tuntia kaupungissa ja tunti puutarhassa. Viiden tunnin retkelle tuli hintaa noin 80 €. Matkalla oli kiva katsella saaren pohjoisosan luontoa, jota hallitsi sokerisuokoviljelmät, sokeriruokoa viljellään koko maassa.

Päätös lyhentää kaupungissa oloaikaa osoittautui hyväksi. 1735 perustettu Port Luis ei ole  mielestäni kovinkaan mielenkiintoinen kaupunki. Paljon ihmisiä ja autoja, huonokuntoisia jalkakäytäviä ja vähän mitään katseltavaa. Kävimme kauppahallissa, joka on kyllä värikäs kauppapaikka. Opaskirja mainosti vanhaa kaunista teatteritaloa. Etsimme sitä  ja kävelimme ensin ohi, koska emme huomanneet, että rakennus on peitetty remontin vuoksi, siitä ei näkynyt kuin vähän yläkerrosta ja kattoa. Muutenkaan ei kaupungissa ole kovinkaan paljon viehättäviä rakennuksia. Yhden puiston löysimme, jossa oli kauniita vanhoja puita. Lähdimme mielellämme paluumatkalle ja pysähdyimme tunniksi kasvitietelliseen puutarhaan.

Sir Seewoosagur Ramboolam Botanic Garden tunnetaan paremmin nimellä Pamplemousses (pamplemousse on suomeksi greippi) ja se on 37,5 ha laajuinen. Puutarhan perusti Pierre Poivre 1767. Puutarhaan on kerätty kasveja ympäri maailmaa. Kasveja on kaikkiaan yli 500. Alueella kasvaa paljon erilaisia puita, mm. yli 80 palmulajia. Ainutlaatuinen talipot-palmu voi kasvaa 25 metriseksi, jopa 80 vuotta. Se kukkii ja kuolee sen jälkeen. Puutarhan sisäosat on omistettu lääke- ja alkuperäiskasveille sekä yrteille ja orkideoille. Puutarhan ylpeytenä pidetään Amazonin jättilumpeita, joiden valtava lehti kannattaa jopa viiden kilon painon. Alkuperäistä Mon Plaisir -kartanoa ei enää ole, mutta samanniminen 1850 rakennettu rakennus on remontoitu joitakin vuosia sitten. Puuutarhan kotisivuilta löydät lisää tietoja ja kuvia: ssrbg.govmu.org

St Luis cathedral

Company gardens



Värikäs kauppahalli



Government house






























Suosituimmat postaukset