Etelä-Mauritiuksen retkipäivä

Teimme päiväretken Mauritiuksen eteläosiin. Travelbirdin paikallinen matkanjärjestäjä tuli hotelliin esittelemään retkitarjontaa ja tuo kierros maksoi omalla taksilla 80 € ilman lounasta ja sisäänpääsymaksua luonnonpuistoon. Päivä oli pilvinen ja pieniä sadekuurojakin tuli paikoitellen. Ensimmäinen pysähdys oli Trou Aux Cerfs, tulivuoren kraatteri, joka on halkaisijaltaan 350 m ja syvyydeltään 100 m. Pohjalla näkyi hieman vettä tällä hetkellä. Alueelta oli hyvät näkymät alas kaupunkiin ja vuorille.

Kraatterilta jatkoimme Curepipe-nimiseen kaupunkiin, jossa kävimme matkamuistomyymälässä. Tarjolla oli kaikenlaista ihan hyvänlaatuista joskin hintavaa ostettavaa. Dodo on kauan sitten sukupuuttoon kuollut saaren lintulaji, jota myydään nyt pehmoleluina, kuppeina, koruina ym. Dodo oli lentokyvytön lintu, joka eleli saarella rauhassa ilman luontaisia vihollisia. Kun sitten ihmiset ja heidän mukanaan erilaiset eläimet kuten rotat saapuivat maahan, nämä pelottomat linnut kävelivät heitä vastaan ja joutuivat syödyksi. Vähitellen kanta hävisi sukupuuttoon. Kaupassa myytiin erilaisia käsintehtyjä laivojen pienoismalleja. Me ostimme pienen puisen kalastajaveneneen (45€).

Seuraavaksi pysähdyimme Ganga Talaon (Grand Bassin) hindutemppelialueella. Hinduismi on Mauritiuksen suurin uskontokunta (sitten tulevat kristityt ja muslimit). Ganga Talaon alueelle tultaessa meitä tervehtivät jättisuuret jumalhahmot. Paikka on yksi hindujen pyhimmistä paikoista Intian ulkopuolella ja suosittu pyhiinvaelluskohde. Siellä järjestetään vuosittain valtavan suuret hindufestivaalit, joihin saapuu kuljettajamme mukaan jopa 500 000 ihmistä. Pyhä Ganga Talaon järvi on kuin Intian Ganges-joki henkisenä puhdistautumispaikkana. Järven ympärillä on lukuisia värikkäitä jumalpatsaita.

Temppelialueelta ajoimme Seven Coloured Earth -luonnonpuistoon, joka on yksi Mauritiuksen tunnetuimmista nähtävyyksistä. Alueella voi liikkua jalan tai mönkijällä. Koska sää oli epävakainen, otimme opastetun kierroksen jeepillä (110 €). Näimme pari vesiputousta, jättikilpikonnia ja komeita maisemia. Huimapäät liikkuivat etapilta toiselle pitkiä vaijereita pitkin liukuen. Tärkein nähtävyys alueella on luonnonmuodostelma, jonka on arvioitu syntyneen 3-7 miljoonaa vuotta sitten, kun vulkaaninen laava ja tuhka on jäähtynyt eri lämpötiloissa. Eroosion vaikutuksesta kallio on vähitellen hajonnut paljastaen eri väriset maa-ainekset. Nyt nämä dyynit eivät näyttäneet kovin värikkäiltä johtuen pilvisestä säästä. Auringon paistaessa vinosti aamuisin tai iltaisin värit ovat vaikuttavimmillaan.

Tässä vaiheessa olimme jo nälkäisiä ja meidät vietiin jyrkkäreunaiselle etelärannikolle. Ennen lounasta ihailimme Gris-Gris Beach -rantakalliolla upeita maisemia. Kallio tunnetaan nimellä La Roche Qui Pleure (kallio joka itkee).  Nimi tulee siitä, kun mahtavat aallot iskeytyvät kalliota vasten ja vesimassat valuvat kallion seinämää alas. Ruokailun jälkeen olimme jo sen verran väsyneitä, että olimme valmiita palaamaan hotelliin. Retkeen olisi vielä kuulunut mahdollisuus osallistua lasinpohjaveneajelulle (lisämaksusta), mutta jätimme sen väliin. Päivä oli niin tuulinen, ettei venekyyti oikein houkutellut. Oli mukava päästä hotelliin uimaan ja sääkin oli siellä paljon parempi

Trou Aux Cerfs

Grand Bassin

Gris-Gris beach