Bras d´Eau National Park

Muutaman kilometrin päässä hotelliltamme on yksi kiva käyntikohde Bras d´Eau National Park. Se on täysin epäkaupallinen luonnonpuisto ilman sisäänpääsymaksua. Puisto perustettiin 2011 ja se on rauhallinen ja vielä melko tuntematon keidas. Aluksi kannattaa tutustua vierailukeskukseen, jossa on kuvia ja informaatiota alueen puista, kasveista ja eläimistöstä. Ystävällinen virkailija vastaa mielellään kysymyksiin. Päärakennuksen ympärillä on siirtomaa-ajan aikaisia sokeritehtaan raunioita. Vähän kauempana kulkee muinainen rautatie. Muutama jättikilpikonna asustelee aitauksessa. Tosin oli ikävä nähdä, ettei niillä ollut altaassa lainkaan vettä. Puistossa on kuulemma apinoita, mutta me emme nähneet yhtään.

Patikointipolku lähtee tien toiselta puolelta ja se on hyvin merkitty, eksymisen vaaraa ei ole. Hyvät kengät ovat tarpeen, sillä suurin osa polusta on vulkaanista teräväsärmäistä kiveä. Ulkoilu linnunlaulussa on todella mukavaa ja rentouttavaa. Varaa juomista mukaasi, sillä alueella ei ole kioskia tai ravintolaa. Jos et halua kulkea hieman haastavaa polkua pitkin, voi kävellä keskuksen ympärillä kulkevia teitä myöten.

Etelä-Mauritiuksen retkipäivä

Teimme päiväretken Mauritiuksen eteläosiin. Travelbirdin paikallinen matkanjärjestäjä tuli hotelliin esittelemään retkitarjontaa ja tuo kierros maksoi omalla taksilla 80 € ilman lounasta ja sisäänpääsymaksua luonnonpuistoon. Päivä oli pilvinen ja pieniä sadekuurojakin tuli paikoitellen. Ensimmäinen pysähdys oli Trou Aux Cerfs, tulivuoren kraatteri, joka on halkaisijaltaan 350 m ja syvyydeltään 100 m. Pohjalla näkyi hieman vettä tällä hetkellä. Alueelta oli hyvät näkymät alas kaupunkiin ja vuorille.

Kraatterilta jatkoimme Curepipe-nimiseen kaupunkiin, jossa kävimme matkamuistomyymälässä. Tarjolla oli kaikenlaista ihan hyvänlaatuista joskin hintavaa ostettavaa. Dodo on kauan sitten sukupuuttoon kuollut saaren lintulaji, jota myydään nyt pehmoleluina, kuppeina, koruina ym. Dodo oli lentokyvytön lintu, joka eleli saarella rauhassa ilman luontaisia vihollisia. Kun sitten ihmiset ja heidän mukanaan erilaiset eläimet kuten rotat saapuivat maahan, nämä pelottomat linnut kävelivät heitä vastaan ja joutuivat syödyksi. Vähitellen kanta hävisi sukupuuttoon. Kaupassa myytiin erilaisia käsintehtyjä laivojen pienoismalleja. Me ostimme pienen puisen kalastajaveneneen (45€).

Seuraavaksi pysähdyimme Ganga Talaon (Grand Bassin) hindutemppelialueella. Hinduismi on Mauritiuksen suurin uskontokunta (sitten tulevat kristityt ja muslimit). Ganga Talaon alueelle tultaessa meitä tervehtivät jättisuuret jumalhahmot. Paikka on yksi hindujen pyhimmistä paikoista Intian ulkopuolella ja suosittu pyhiinvaelluskohde. Siellä järjestetään vuosittain valtavan suuret hindufestivaalit, joihin saapuu kuljettajamme mukaan jopa 500 000 ihmistä. Pyhä Ganga Talaon järvi on kuin Intian Ganges-joki henkisenä puhdistautumispaikkana. Järven ympärillä on lukuisia värikkäitä jumalpatsaita.

Temppelialueelta ajoimme Seven Coloured Earth -luonnonpuistoon, joka on yksi Mauritiuksen tunnetuimmista nähtävyyksistä. Alueella voi liikkua jalan tai mönkijällä. Koska sää oli epävakainen, otimme opastetun kierroksen jeepillä (110 €). Näimme pari vesiputousta, jättikilpikonnia ja komeita maisemia. Huimapäät liikkuivat etapilta toiselle pitkiä vaijereita pitkin liukuen. Tärkein nähtävyys alueella on luonnonmuodostelma, jonka on arvioitu syntyneen 3-7 miljoonaa vuotta sitten, kun vulkaaninen laava ja tuhka on jäähtynyt eri lämpötiloissa. Eroosion vaikutuksesta kallio on vähitellen hajonnut paljastaen eri väriset maa-ainekset. Nyt nämä dyynit eivät näyttäneet kovin värikkäiltä johtuen pilvisestä säästä. Auringon paistaessa vinosti aamuisin tai iltaisin värit ovat vaikuttavimmillaan.

Tässä vaiheessa olimme jo nälkäisiä ja meidät vietiin jyrkkäreunaiselle etelärannikolle. Ennen lounasta ihailimme Gris-Gris Beach -rantakalliolla upeita maisemia. Kallio tunnetaan nimellä La Roche Qui Pleure (kallio joka itkee).  Nimi tulee siitä, kun mahtavat aallot iskeytyvät kalliota vasten ja vesimassat valuvat kallion seinämää alas. Ruokailun jälkeen olimme jo sen verran väsyneitä, että olimme valmiita palaamaan hotelliin. Retkeen olisi vielä kuulunut mahdollisuus osallistua lasinpohjaveneajelulle (lisämaksusta), mutta jätimme sen väliin. Päivä oli niin tuulinen, ettei venekyyti oikein houkutellut. Oli mukava päästä hotelliin uimaan ja sääkin oli siellä paljon parempi

Trou Aux Cerfs

Grand Bassin

Gris-Gris beach

Retki pääkaupunkiin ja kasvitieteelliseen puutarhaan

Varasimme hotellin respasta taksin, joka vei meidät pääkaupunki Port Luisiin, jonne on tunnin ajomatka. Aluksi oli tarkoitus olla perillä kolme tuntia, mutta huomasimme, että kasvitieteellinen puutarha sijaitsee lähellä Port Luisia, joten sovimme kuskin kanssa, että ollaan vain kaksi tuntia kaupungissa ja tunti puutarhassa. Viiden tunnin retkelle tuli hintaa noin 80 €. Matkalla oli kiva katsella saaren pohjoisosan luontoa, jota hallitsi sokerisuokoviljelmät, sokeriruokoa viljellään koko maassa.

Päätös lyhentää kaupungissa oloaikaa osoittautui hyväksi. 1735 perustettu Port Luis ei ole  mielestäni kovinkaan mielenkiintoinen kaupunki. Paljon ihmisiä ja autoja, huonokuntoisia jalkakäytäviä ja vähän mitään katseltavaa. Kävimme kauppahallissa, joka on kyllä värikäs kauppapaikka. Opaskirja mainosti vanhaa kaunista teatteritaloa. Etsimme sitä  ja kävelimme ensin ohi, koska emme huomanneet, että rakennus on peitetty remontin vuoksi, siitä ei näkynyt kuin vähän yläkerrosta ja kattoa. Muutenkaan ei kaupungissa ole kovinkaan paljon viehättäviä rakennuksia. Yhden puiston löysimme, jossa oli kauniita vanhoja puita. Lähdimme mielellämme paluumatkalle ja pysähdyimme tunniksi kasvitietelliseen puutarhaan.

Sir Seewoosagur Ramboolam Botanic Garden tunnetaan paremmin nimellä Pamplemousses (pamplemousse on suomeksi greippi) ja se on 37,5 ha laajuinen. Puutarhan perusti Pierre Poivre 1767. Puutarhaan on kerätty kasveja ympäri maailmaa. Kasveja on kaikkiaan yli 500. Alueella kasvaa paljon erilaisia puita, mm. yli 80 palmulajia. Ainutlaatuinen talipot-palmu voi kasvaa 25 metriseksi, jopa 80 vuotta. Se kukkii ja kuolee sen jälkeen. Puutarhan sisäosat on omistettu lääke- ja alkuperäiskasveille sekä yrteille ja orkideoille. Puutarhan ylpeytenä pidetään Amazonin jättilumpeita, joiden valtava lehti kannattaa jopa viiden kilon painon. Alkuperäistä Mon Plaisir -kartanoa ei enää ole, mutta samanniminen 1850 rakennettu rakennus on remontoitu joitakin vuosia sitten. Puuutarhan kotisivuilta löydät lisää tietoja ja kuvia: ssrbg.govmu.org

St Luis cathedral

Company gardens

Värikäs kauppahalli

Government house