Kansallismaisemien lumoissa

Lappeenrantaan tultiin vasta lähellä puoltayötä ja majoituttiin samaan hotelliin eli Lappeeseen kuin mennessäkin. Seuraavana päivänä käytiin katsomassa komeita hiekkaveistoksia ja sitten ajettiin Imatralle. Usko Nyströmin suunnittelema Imatran valtionhotelli sijaitsee Imatrankosken partaalla samalla paikalla, jossa sitä ennen toimi kaksi puurakenteista hotellia. Ne paloivat 1900-luvun alussa. Hotelli toimi sotilassairaalana sisällissodan aikana ja toisen maailmansodan aikana se oli Kannaksen armeijan esikuntana ja jatkosodassa päämajan sotilashallinto-osastona. Sodan jälkeen hotellia kunnostettiin Aarne Ervin suunnitelmien pohjalta ja 1985-1987 rakennus restauroitiin väritystä myöten alkuperäiseen asuunsa. Hotelli valittiin Suomen kauneimmaksi rakennukseksi arkkitehtitoimisto Innovarchin kilpailussa 2018. Imatrankoski on Suomen vanhin nähtävyys. Tätä kansallismaisemaa käytiin ihailemassa jo 1700-luvulla. Nyt patoa remontoidaan ja siellä ei järjestetä koskinäytöksiä. Aiempina vuosina niitä on järjestetty kesälauantaisin.

Imatralta jatkoimme toisen kansallismaiseman alueelle Punkaharjulle. Venäjän tsaari Nikolai I ihastui Punkaharjun maisemiin niin, että määräsi alueen suojeltavaksi. Seutu on säilynyt samanlaisena nykypolven matkailijoillekin. Hotelliyöpymisten jälkeen  majoituimme vaihteeksi luonnonkauniiseen paikkaan nimeltä Resort Naaranlahti. Tämä matkailutila sijaitsee Puruveden rannalla ja näin helteellä oli hienoa päästä uimaan kirkasvetiseen hiekkapohjaiseen järveen.

Paluumatkalla laiva saapuu Lappeenrantaan.

Hienoja hiekkaveistoksia Lappeenrannassa.

Imatran valtionhotelli on Suomen kaunein rakennus.

Imatrankosken maisemat ovat kauniit ilman kosken kuohuntaakin.

Matkailijat ovat kaivertaneet kiviin ja kallioihin muistoja käynneistään.

Kuvat eivät pysty kertomaan Punkaharjun kansallismaiseman kauneutta. 

Resort Naaranlahti

Viimeinen etappimme oli entinen kotikaupunkini Jyväskylä ja Sokos hotel Alexandra. Saimme tilavan huoneen omalla parvekkeella. Kävin tutustumassa Alvar Aalto -museon kesänäyttelyyn "Asuntomme probleemina. Alvar Aallon asuntoarkkitehtuuria." Museo on mestarin itsensä suunnittelema ja valmistui 1973. Kesänäyttely kokoaa yhteen laajan kirjon Aallon saavutuksia asuntoarkkitehtuurin saralla. Esillä on sarjavalmisteisia pientaloja, teollisuusyhdyskuntien asuinalueita, yksityishuviloita, tornitaloja sekä koekaupunkeja. Pysyväisnäyttelyssä voi tutustua Aallon huonekaluihin ja muuhun tuotantoon.

Paimion parantolan alkuperäishuonekaluja.

Jyväskylän kirkkopuisto. Meidät on vihitty tuossa kirkossa.

Laituri Tuomiojärven rannalla, josta lähdetään Lehtisaareen. Siellä kävin aikoinani rippikoulua.

Vielä yksi Aallon työ Viitatorni Viitaniemessä.

Kiehtova historiallinen Viipuri

M/S Carelia rantautui Viipurin satamaan keskiviikkona iltapäivällä. Meidät vietiin bussilla Hotelli Victoriaan, joka on hyvin keskeisellä paikalla kaupungin keskustassa ihan kauppahallin ja Pyöreän tornin naapurissa. Hotellin taso on länsimaista keskitasoa. Meillä oli tilava huone, samoin kylpyhuone oli riittävän iso ja kaikki pelasi hyvin. Osallistuimme saavuttuamme kiertoajelulle saadaksemme yleiskuvan kaupungista. Tämä oli ensimmäinen käyntini Viipurissa ja miehenikin edellisestä vierailusta oli ehtinyt kulua parikymmentä vuotta. Olen iloinen, että kävin kaupungissa vasta nyt, kun sitä oli jo ehditty kunnostaa ja koko ajan remontoidaan ja entisöidään kauniita vanhoja rakennuksia. Kiertoajelun jälkeen menimme syömään legendaariseen Pyöreään torniin. Pitkän päivän jälkeen menimme aikaisin nukkumaan ja seuraavana päivänä olimme virkeinä tutustumassa kaupungin aarteisiin.

Ykköskohde minulle oli Alvar Aallon suunnittelema Viipurin kirjasto. Kaupunki järjesti arkkitehtikilpialun uudesta kaupunginkirjastosta 1927, jonka nuori Aalto voitti. Kirjasto valmistui 1935. Suomen menetettyä Viipurin Neuvostoliitolle toisessa maailmansodassa, kirjastoa peruskorjattiin 1955-1961. Aallon mielestä remontti pilasi hänen työnsä. Neuvostoaikana kirjasto päästettiin pahasti ränsistymään. Vuodesta 1994 alkaen sitä alettiin restauroimaan Viipurin kirjaston ystävät ry:n toimesta kansainvälisin voimin. Rakennus palautettiin vähitellen entiseen loistoonsa. Myöhemmin Venäjän valtio osallistui 6 miljoonalla eurolla kunnostukseen Tarja Halosen tiedustelun ansiosta. Uusia avajaisia vietettiin marraskuussa 2013. Oli kyllä upea kokemus päästä ihailemaan Aallon mestarityötä. Kirjasto on myös uudelleen sisustuettu Aallon huonekaluin ja valaisimin.

Toinen etukäteen odottamani käytikohde oli Viipurin taidemuseo. Museon ja taidekoulun rakennus valmistui 1930 ja sen on suunnitellut Uno Ullberg. Rakennus paloi sodassa ja kunnostettiin 1970-luvulla toimistotiloiksi. 2010 valmistuneiden korjausten jälkeen rakennus on suojeltu ja se toimii Eremitaasin taidemuseon viidentenä sivutoimipisteenä.

Torkkelinpuistossa on hyvä Ravintola nimeltä Espilä. Sitä on kutsuttu Viipurin Kappeliksi. Alkuperäinen Espilä tuhoutui sodassa ja tuo alkuperäinen rakennus muistutti Helsingin Kappelia. Uusi rakennus on yksinkertaisempi, mutta siinä on silti alkuperäisen hengen mukaista tunnelmaa. Ja mikä parasta ruoka ja palvelu on ensiluokkaista. Kävimmekin siellä kahdesti syömässä vierailumme aikana.

Ostoksilla en juusi välittänyt käydä, mutta monet ostivat sieltä koreja ja luutia. Itse ostin kauppahallista ison pellavaisen aluslakanan ja pellavatyynynliinat. Ne maksoivat 30 e ja vaikuttavat hyvänlaatuisilta. Kivat pellavakylpytakit maksoivat 20 € eli olivat kyllä huippuedullisia.

Toisen yön jälkeen meillä oli vielä aikaa myöhäiseen iltapäivään (laiva saapui reilun tunnin myöhässä) ja kävimme taksilla Monreposin puistossa, joka on vajaan kolmen kilometrin päässä keskustasta. Taksikyydit ovat halpoja, mutta ne kannattaa pyytää tilaamaan hotellista tai ravintolasta. Kadulta saatu taksi voi periä korkeampia maksuja. Keskusta-alueella kyyti maksaa parisen euroa ja Monreposiin kolme. Monreposin puisto sijaitsee Linnasaaren alueella ja on 161 hehtaarin laajuinen puisto- ja luonnonsuojelualue. Nykyisen kaltainen puisto syntyi 1800-luvun alkupuolella ja se oli aikoinaan upea puisto, joka sai kansainvälistäkin huomiota. Neuvostoaikana se vähitellen rappeutui, koska sitä käytettiin muihin tarkoituksiin eikä  siitä pidetty huolta. Nyt alueella on käynnissä massiiviset muutostyöt. Puistossa ei juurikaan ollut nähtävää, sillä maat oli suurelta osin myllätty, kulkuväyliä rakennettiin ja päärakennukset oli aidattu ja huputettu. Korjaustoimet aloitettiin 10 miljoonan euron budjetilla maaliskuussa 2016 ja valmista piti tulla tänä vuonna, mutta eipä todellakaan näytä siltä. Maallikkona sanoisin, että menee useita vuosia ennen kuin alue voi olla valmis ja siitä kuluu edelleen vuosia, että puut ja kasvit ovat edustavan kokoisia. Sitä odotellessa voimme vaikka kuunnella iki-ihanaa Annikki Tähteä: https://www.youtube.com/watch?v=6XY3oAB7Vyk

Jussi Mäntysen Hirvi-veistos 1923 kirjaston vieressä.

Taidemuseo

Taidemuseon komea pylväikkö merelle päin.

Sisäpihan kapeampi pääty 

Taidemuseon portaikko

Patsas museon veistospihalta.

Näkymä taidemuseolta alas kaupunkiin.

Pietari-Paavalin kirkko

Ravintola Espilä Torkkelinpuistossa

Yrjö Liipolan Metsänpoika-veistos 1932.

Pyöreä torni 

Jugendtyyliä edustava kauppahalli valmistui 1906.

Victoria-hotelli on Viipurin paras hotelli.

Viipurin linna

Torkkeli Knuutinpojan patsas

Hauska taverna tuli vastaan, jossa oli pakko ottaa tuopit keskiaikaisissa tunnelmissa.

Monreposin puiston puinen portti

Neptunuksen huvimaja

Puiston päärakennukset olivat aidan takana huputettuna.