Koivun ja palmun alla: Peking - vuosituhansien historiaa ja pilvenpiirtäjiä

Aamuvarhaisella saavuimme perille Pekingiin. Lentokoneessa nukkuminen ei todistetusti tarjoa monellekaan meistä kovinkaan täysipainoista unta. Niinpä opasta seurasi Suomen lipun perässä melko hiljainen joukko. Hotelliin emme vielä päässeet, joten aikaa kulutettiin tutustumalla Pekingin oopperataloon, jonka on suunnitellut ranskalainen arkkitehti Paul Andreu. Talo sijaitsee keskeisellä paikalla lähellä Kiellettyä kaupunkia. Ellipsoidin muotoinen rakennus sitä ympäröivine vesineen on vaikuttavan näköinen. Sisälle käynti tapahtuu vesialtaan alittavan tunnelin kautta. Valon ja varjon sekä veden heijastumat muodostavat upean kokonaisuuden.

Ennen lounasta kävimme vielä Taivaallisen rauhan aukiolla (Tiananmen aukio). Aukio on valtava, yhteensä yli 40 hehtaaria ja on siten maailman suurin kaupungin keskustassa oleva aukio. Monet muistavat paikan vuoden 1989 verilöylystä, jossa demokraattisia uudistuksia vaatineiden opiskelijoiden mielenosoitus tukahdutettiin verisesti. Mao Zedong julisti täällä Kiinan tasavallan syntyneeksi 1949. Maon suuri kuva hallitsee näkymää ja monet etenkin kiinalaiset jonottavat Maon mausoleumiin katsomaan hänen palsamoitua ruumistaan, joka makaa lasiarkussa.

Tämän jälkeen pääsimme hotelliin nimeltään 5L. Hotelli oli siisti, mutta asioiden hoitamista haittasi se, ettei henkilökunta osannut yhtä lukuun ottamatta lainkaan englantia. Suihku ja parin tunnin uni tekivät hyvää ja illalla jaksoimme hieman kävellä lähiympäristössä ihailemassa kaupungin pilvenpiirtäjiä ja valoja. Pekingissä on loisteliaita ostoskeskuksia, joista löytyy kaikki merkkiliikkeet. Usein ne näyttävät kylläkin olevan tyhjiä asiakkaista. Läheisen ostoskeskuksen supermarketissa oli ainoastaan ulkomaisia tuotteita. Varakkaammat kiinalaiset eivät halua ostaa kotimaisia tuotteita, sillä he eivät luota niihin. Ruokaskandaaleiden vuoksi tämä ei olekaan mikään ihme. Luomutuotteita ei vielä juurikaan ole, mutta todennäköisesti niitä aletaan yhä enenevässä määrin vaatia muun maailman tavoin.

Hotellin avara aula

Läheinen ostoskeskus

Aamiaisen jälkeen suunnistimme Kiellettyyn kaupunkiin. Kaupungin rakennukset valmistuivat 1420. Siitä lähtien se oli keisarin ja hänen hovinsa yksityisaluetta. Muilla ei ollut sinne mitään asiaa. Kiellettyä kaupunkia pidettiin maailman keskuksena ja Kiinaa johdettiin sieltä lähes 500 vuoden ajan ja 24 keisarin voimin. 1912 keisarivalta maassa lopetettiin. Kaupunkia ympäröivät paksut muurit ja vallihauta. Pihat on päällystetty 15 kerroksella limittäin aseteltuja kiviharkkoja, jotta salamurhaajat eivät olisi voineet kaivaa tunnelia maan ali. Kielletyn kaupungin palatseissa on lähes 9000 huonetta ja se on maailman suurin palatsialue, kymmenen kertaa suurempi kuin Versailles.

Yleisölle kaupunki avattiin 1949 ja siellä liikkuu nykyään valtavasti turisteja. Katseltavaa riittää: palatseja, piha-alueita sekä puutarhoja. Kannattaa nostaa katsettaan ylöspäin ja kiinnittää huomiota kauniisiin yksityiskohtiin.

Kolmantena päivänä lähdimme kohti Kiinan muuria. Bussimatka Mutianyuun kesti parisen tuntia. Muurille on useita sisäänkäyntejä. Tämän osan rakennelmat ovat 500 vuoden takaa, ensimmäiset osat rakennettiin yli 2000 vuotta sitten. Ensin kipusimme jonkin matkaa jalkaisin ja sitten köysiradalla ylös muureille. Etukäteen pelkäsin, että näin syksyllä on pilvistä ja sumuista, mutta päivä oli kirkas ja aurinkoinen, joten näkymät olivat suurenmoiset. Muurin pituus vaihtelee eri arvioiden mukaan, mutta viisi vuotta kestäneiden mittausten mukaan se on 21 196 180 metriä. Kiinan muuri on Unescon maailmanperintökohde eikä sitä pidä mistään hinnasta jättää väliin.

Muurin jälkeen kävimme seuraamassa Cloisonné- eli soluemalitöiden valmistamista. Se on todennäköisesti 1300-luvulla arabikauppiaiden mukana tullut käsityötekniikka, josta kiinalaiset kehittivät oman taidokkaan tavan valmistaa kauniita taide-esineitä. Rungot tehdään kuparilevystä, pintaan muotoillaan kuparilangasta soluja, jotka täytetään veteen sekoitetuilla eri värisillä emalijauheilla. Kun jauhe on kuivunut, esine kuumennetaan, jolloin emali sulaa. Lopuksi esine kiillotetaan. Vaativan tekniikan vuoksi esineet ovat hintavia, mutta liikkeestä sai ostaa edullisesti koruja ym. pieniä esineitä. Minulla on tapana kerätä matkoilta joulukoristeita ja täältä hankin pari uutta.

Viimeisenä Pekingin päivänämme kävimme eläintarhan pandatalossa tervehtimässä näitä suloisia otuksia. Isopandan hellyttävä ulkonäkö herättää meissä lämpimiä tunteita. On vaikea kuvitella, että näistä alunperin lihansyöjäkarhuista on aikojen saatossa tullut pelkällä bambulla eläviä nalleja. Lähin isopandan elossa oleva sukulainen on Andien silmälasikarhu. Lajeilla oli yhteinen esi-isä noin 14 miljoonaa vuotta sitten. Nykyään isopanda elää luonnossa Kiinan vuoristossa, johon se päätyi nelisen miljoonaa vuotta sitten. Samalla se alkoi käyttää ravintonaan lähes yksinomaan bambua, jota riittää loputtomiin vuoriston rinteillä. Bambu sisältää niukasti ravintoa, joten pandan on ruokailtava koko valveillaoloaikansa. Se ei näin ollen voi kerätä rasvaa ympärilleen eikä siksi nuku talviunta.

Pandojen jälkeen oli vuorossa Keisarillinen kesäpalatsi. Se sijaitsee kaupungin pohjoislaidalla noin 40 kilometrin päässä keskustasta. Keisarillinen hovi vetäytyi sinne kesän kuumuutta pakoon. Alue on upea kauniine rakennuksineen, järvineen ja puutarhoineen.