Menimme taksilla Mitilinii -nimiseen kylään, josta kävelimme pääosin hiekkatietä pohjoisrannalle Kokariin. Alkuun reitti oli hyvin merkitty, mutta jossain vaiheessa tulimme risteykseen, jossa tie haarautui kolmeen suuntaan eikä niitä ollut merkitty mitenkään. Meillä oli onneksi kartta, joskin tiemme päätyi paikkaan, jossa oli edessä vain heinikkoa. Liekö olimme tulkinneet karttaa väärin. Takaisin paluu ei miellyttänyt, joten päättelimme, että jokin polku voisi löytyä, jota pitkin pääsisimme taas isommalle tielle. Näin kävikin. Kuljimme pientä polkua pitkin ohi viljelysten ja pikkukappelin ja pääsimme myöhemmin takaisin isommalle tielle ja ennen pitkää viitta Kokariinkin näkyi. Kokarissa söimme ja lähdimme takaisin hotellille. Kokari vaikutti hiljaisen uinuvalta ja ihan kivan näköiseltä pikkukylältä. Olimme kuitenkin melko väsyneitä tutustumaan siihen tarkemmin.
Matkoja Suomessa ja maailmalla, arkipäivän asumista Espanjassa. Kaupunkeja ja luontokohteita, kulttuuria. Travels in Finland and around the world, everyday living in Spain. Cities and nature sites, culture.
sunnuntai 12. kesäkuuta 2016
Patikointia Samoksella
Samos on hieno paikka patikoida. Luonto on kaunista ja maasto vaihtelevaa, ei kuitenkaan liian raskasta. Nyt alkoi jo olla melko kuuma pidempien lenkkien tekemiseen. Jos palaamme joskus saarelle, voisimme tulla hieman aikaisemmin, jolloin lämpötilat jäävät 20 asteen paikkeille. Tosin toukokuussa saattaa välillä sataa.
Menimme taksilla Mitilinii -nimiseen kylään, josta kävelimme pääosin hiekkatietä pohjoisrannalle Kokariin. Alkuun reitti oli hyvin merkitty, mutta jossain vaiheessa tulimme risteykseen, jossa tie haarautui kolmeen suuntaan eikä niitä ollut merkitty mitenkään. Meillä oli onneksi kartta, joskin tiemme päätyi paikkaan, jossa oli edessä vain heinikkoa. Liekö olimme tulkinneet karttaa väärin. Takaisin paluu ei miellyttänyt, joten päättelimme, että jokin polku voisi löytyä, jota pitkin pääsisimme taas isommalle tielle. Näin kävikin. Kuljimme pientä polkua pitkin ohi viljelysten ja pikkukappelin ja pääsimme myöhemmin takaisin isommalle tielle ja ennen pitkää viitta Kokariinkin näkyi. Kokarissa söimme ja lähdimme takaisin hotellille. Kokari vaikutti hiljaisen uinuvalta ja ihan kivan näköiseltä pikkukylältä. Olimme kuitenkin melko väsyneitä tutustumaan siihen tarkemmin.
Menimme taksilla Mitilinii -nimiseen kylään, josta kävelimme pääosin hiekkatietä pohjoisrannalle Kokariin. Alkuun reitti oli hyvin merkitty, mutta jossain vaiheessa tulimme risteykseen, jossa tie haarautui kolmeen suuntaan eikä niitä ollut merkitty mitenkään. Meillä oli onneksi kartta, joskin tiemme päätyi paikkaan, jossa oli edessä vain heinikkoa. Liekö olimme tulkinneet karttaa väärin. Takaisin paluu ei miellyttänyt, joten päättelimme, että jokin polku voisi löytyä, jota pitkin pääsisimme taas isommalle tielle. Näin kävikin. Kuljimme pientä polkua pitkin ohi viljelysten ja pikkukappelin ja pääsimme myöhemmin takaisin isommalle tielle ja ennen pitkää viitta Kokariinkin näkyi. Kokarissa söimme ja lähdimme takaisin hotellille. Kokari vaikutti hiljaisen uinuvalta ja ihan kivan näköiseltä pikkukylältä. Olimme kuitenkin melko väsyneitä tutustumaan siihen tarkemmin.


