Lepakko lennähti olohuoneeseen

Myin Artekin lepotuoli/divaanin nro 43 kts. https://koivupalmu.blogspot.com/2015/08/ajaton-artek.html. Ostin sen aikanaan huutokaupasta ja tuoli sopi upeasti omakotitalomme suureen olohuoneeseen. Nykyiseen asuntoon muutettuamme se tuntui kuitenkin liian raskaalta ja tilaa vievältä huonekalulta, joten pistin sen myyntiin. Mietin pitkään mitä tilalle. Halusin jonkin klassikon, joka olisi kevyt, mutta kuitenkin mukava istua. Epäilin lepakkotuolin istuinmukavuutta, mutta kun kävin testaamassa sitä Porin Kalustetalossa, mieleni muuttui. Istuin olikin mukava ja lisäksi tavattoman mielenkiintoisen näköinen. Lepakkotuoleja on monia versioita, mutta laadukkaimpana pidetään Cuero Designen Mariposaa. Cuerolla on pitkä kokemus nahan käsittelystä ja jalostuksesta ja Mariposan ruotsalainen runko on vankka. Halusin nahkaisen istuimen, mutta tuolia on saatavana myös kankaisena ja lampaantaljalla verhoiltuna. Lepakkotuoli suunniteltiin alunperin Argentiinan Buenos Airesissa v. 1938 ja se nimettiin aluksi BKF-tuoliksi sen suunnittelijoiden mukaan (Bonet, Kurchan ja Ferrari-Hardoy). Mariposa tarkoittaa perhosta, mutta meillä se tunnetaan parhaiten juuri lepakkotuolina. 1940 New Yorkin nykytaiteen museon johtaja toi kokoelmiin yhden BKF-tuolin, joka on edelleen nähtävillä MoMA:ssa. Artek alkoi ensimmäisenä tuoda tuolia 1940-luvun alussa Suomeen. Lepakkotuolin suomalaiset kotisivut löydät täältä.

Lepakkotuolin nahka on paksua kasviparkittua satulanahkaa, joka patinoituu kauniisti ajan myötä. Sitä ei suositella käsiteltäväksi mitenkään ja mahdolliset tahrat tulisi pyrkiä nopeasti pyyhkimään puhtaalla kuivalla pyyhkeellä. Värivaihtoehtoja on runsaasti. Itse päädyin natureen. Musta olisi tietenkin ollut turvallinen vaihtoehto, mutta koska meillä on jo massiivinen musta kulmasohva, halusin jotain vaaleampaa. Väri sulautuu hyvin televisiotason ja sohvapöydän jalkojen väriin. Tuolin runko on umpiterästä ja vaihtoehtoina on musta, mattakromi tai galvanoitu teräs. Valitsin mattakromin, joka sopii hyvin ruokapöydän tuolien jalkoihin sekä Artekin 606 -pikkupöytään.

Tuoliin on mukava käperyä lukemaan tai katselemaan televisiota. Se on riittävän kookas myös pitkälle miehelleni. Istuinta on helppo siirrellä eri paikkoihin ja ulkonäköön voi vaikuttaa heittämälle sen ylle taljan, tyynyn tai torkkupeiton. Lepakkotuolia myy mm. Vepsäläinen ja Stockmann, meillä Porissa lisäksi myös Porin Kalustetalo, jonka kautta hankin oman lepakkoni.