Siirrymme Saarenmaalle

Maukkaan hotelliaamiaisen jälkeen suunnistimme kohti Virtsua, josta lähti lautta Saarenmaalle. Sää on ollut tänään poutainen ja kohtalaisen lämmin. Merellä kuitenkin tuuli melkoisesti. Lauttamatka kesti puoli tuntia ja Kuivastun satamasta oli matkaa Kuressaareen 75 km. Majoituimme Arno Apartmentsiin, joka toimii omakotitalossa tarjoten kodinomaisia huoneistoja pienellä keittiöllä varustettuna. Meillä on alakerran huoneisto, josta on käynti sisäpihalla olevalle terassille. Pihassa on autolle paikoitustilaa. Sijainti on hyvä lähellä keskustaa ja rantaa. Hinta on edullinen: 85 €/2 yötä. Nettiyhteys pelaa loistavasti ja omistaja itse ei asu talossa vaan tulee vastaanottoon sovittuna ajankohtana.

Kävimme heti saavuttuamme ruokailemassa lähellä olevassa vanhaan myllyyn tehdyssä ravintolassa nimeltään Saaremaa Veski. Eli Veskissä syötiin mitä maittavin ateria :) Paikan historia on kiehtova ja ruokailupaikkoja on monessa kerroksessa, josta keskimmäisestä pääsee suurelle parvekkeelle. Ylimmässä kerroksessa ei ole enää pöytiä, mutta sinne pääsee jyrkkiä portaita myöten katsomaan myllyn vanhaa koneistoa. Myös pihassa on runsaasti pöytiä avoimen taivaan alla sekä katetulla terassilla. Suosittelen lämpimästi tätä miellyttävää ravintolaa kaikille saarella vieraileville!

Savustettu pikkukirjolohi 

Savusampipihvit, ruisleipää, yrttivoita, suolakurkkua ja juustoa.

Salaatti lämpimällä vuohenjuustolla, punajuurta, päärynää, mansikoita ja saksanpähkinää.

IC-98 näyttely Taidehallissa ja sitten Tallinnaan.

Tammisaaresta ajeltiin tänään aamupäivällä Helsinkiin, jossa meillä oli muutama tunti aikaa ennen lautan lähtemistä Tallinnaan. Luin aiemmin keväällä Hesarista näyttelystä IC-98, joka herätti kiinnostukseni ja niinpä kävimme Nervanderinkatu 4:ssä sijaitsevassa Taidehallissa. Näyttelyn teemana on miltä maailma näyttää ihmisen jälkeen ja siinä pohditaan ympäristötuhoa ja ihmisten jälkeistä maailmaa. Teokset ovat synkänkauniita ja saavat aikaan syviä tunteita. IC-98 on taideilijaduo, jonka muodostavat Patrik Söderlund ja Visa Suonpää ja heidät on palkittu kuvataiteen valtiopalkinnolla 2009. He edustivat Suomea Venetsian biennaalissa 2015. Näyttelyssä on mukana myös yhteistyössä Kustaa Saksin kanssa toteutettu suuri kuvateos. Vaikuttava kokemus on virtuaalilasien avulla koettava teos Kronoksen talosta. Talo on hankittu Pöytyältä taideprojektia varten ja sen tarkoituksena on näyttää miten luonto ottaa tilan haltuun ihmisen puuttuessa. Rakennus rappeutuu ja kasvit valtaavat pihapiirin. Videopätkästäni voi saada pienen kuvan tästä tapahtumasta. Projektista voit lukea lisää täältä. Näyttely jatkuu 5.8.2018 saakka.

Tallinnan kukkatorilta

Helsingin taidehalli

Näyttelyn jälkeen lounastimme Cafe Lasipalatsissa ja sitten menimmekin jo  satamaan ja ajoimme auton Eckerö Linen m/s Finlandiaan, joka vei meidät lahden yli 2,5 tunnissa. Tallinnassa majoituimme hotelli Estoriaan, joka on on Viru-hotellin uudemmassa siivessä. Tammisaaren jälkeen tämä hotelli tuntuu suorastaan ylelliseltä. Vuode on leveä ja pehmeä, tyynyjä peräti kolme kappaletta. Huoneessa samoin kuin viihtyisissä käytävätiloissa on kahvin/teenkeittomahdollisuus. Huoneessa on peräti kapselikeitin. Minibaarin tarjonta on monipuolinen ja suihkua varten on tarjolla kylpytakit ja -tossut. Iltaohjelmaan kuului ruokailu ja kävely vanhassa kaupungissa.

Raaseporin rauniolinna ja Villa Schildt

Nyt piti päästä jälleen tien päälle. Kevät ja alkukesä on köpötelty kotosalla ja lähiympäristössä, mutta isännän kipsi poistettiin kolmisen viikkoa sitten ja kävely alkaa päivä päivältä sujua paremmin. Ei sillä mitään maratoneja vielä vedetä, mutta autoreissulle päätettiin lähteä. Ajeltiin kohti Tammisaarta ja käytiin ensin Raaseporin rauniolinnassa. Sää on järkyttävän kylmän juhannuksen jälkeen taas komean kesäinen. Tosin ei pitkään, mutta päivä kerrallaan...

Raaseporin keskiaikainen linna on ihan komeaa katseltavaa. Auton jätät parkkipaikalle ja kävelet 200 m lipunmyyntirakennukseen (liput 7 € alle 12 v. 3€) ja jatkat siitä linnaan. Portaita ja epätasaisuuksia on runsaasti, mutta kunniakkaasti meidän kuntoutuja siellä tarpoi. Ylhäältä tornista on komeat näkymät ympäröivään vehmaaseen maalaisympäristöön. Linna mainitaan historiankirjoissa ensimmäisen kerran 1378 ja se rakennettiin alun perin saarelle. Maankohoamisen vuoksi linna on nykyään sisämaassa ja sitä ympäröivä joki on surkastunut kapeaksi uomaksi. Linnaa on restauroitu 1800-luvun lopulta alkaen useaan otteeseen, viimeinen korjaus saatiin valmiiksi 1988. Kierroksen jälkeen maistui jäätelö ja kahvi Linnavoudin tuvassa. Sieltä saa kahvin lisäksi myös ruoka-annoksia ja halutessaan alkoholijuomia.

Linnasta on lyhyt matka Tammisaareen. Siellä kävimme viime kesänäkin (postaus tuosta matkasta on täällä.), mutta nyt oli ihan pakko tulla uudestaan. Syynä on se, että Villa Schildtissä järjestetään esittelykierroksia tänä kesänä kolmen viikon aikana. Luin asiasta Hesarista ja olin oitis yhteydessä Villa Schildt säätiöön, josta sain ohjeet milloin kierrokset tulevat nettiin varattavaksi. Eilen uutisissa kerrottiin, että esittelyajat menivät kuin kuumille kiville. Aikaisemminhan taloon ei ole päässyt sisälle tutustumaan. Alvar Aalto on suunnitellut tämän Göran ja Christine Schildtin kotitalon ja se valmistui 1970. Samassa pihapiirissä toimii myös Göran Schildtin elämäntyötä esittelevä museo. Ikävä kyllä talon sisällä ei saanut kuvata. Miehensä kuoleman (2009)  jälkeen Christine Schildt on asunut siellä, mutta on nyt muuttanut pois.

Talo on pieni, mutta upea. Yhtymäkohtia Villa Maireaan on runsaasti, joskin Schildtien talo on vaatimattomampi. Kaikkialla näkee mestarin loppuun asti hiotun käden jäljen. Tontti on tasamaata, mutta Aalto halusi tapansa mukaan sisätiloihin portaita. Eteisestä noustaan muutama porras aulatilaan ja siitä edelleen yläkertaan, jossa on olohuone. Olohuoneesta on näkymät puistoon ja merelle sekä käynti nyt jo huonokuntoiselle parvekkeelle. Alakerrassa on keittiö/ruokasali, työhuone ja makuuhuone. Sauna on rakennettu erilliseksi tilaksi, johon on katetun käytävän kautta kulku ja kadulle näkösuojaa antaa korkea säleikkö. Talo on sisustettu Artekin huonekaluin ja siellä on runsaasti taidetta sekä Kreikasta että muualta maailmasta tuotuja muistoja. Kreikka ja tarkemmin sanottuna Leroksen saari ovat Schildteille tärkeä . Siellä heillä on talo, jossa Christine yhä viettää osan vuodestaan.

Jos tämä rakennus kiinnostaa teitä kannattaa seurata, jos vierailuaikoja tulee lisää (http://www.villaschildt.fi/fi/). Sain sen kuvan, että näin saattaa jossain vaiheessa tapahtua. Kierroksemme veti Villa Schildt -säätiön toiminnanjohtaja Jennifer Dahlbäck, joka tuntee talon historian ja kuvailee sitä elävästi. Selostus tapahtuu englanniksi.

Talo sisäpihan puolelta kuvattuna, edustalla lummelampi.

Piharakennuksen tarassi

Oikealla keittiön ovi, vasemmalla saunarakennus.

Yövymme Tammisaaren kaupunginhotellissa, joka sijaitsee hyvällä paikalla rantakadun varrella. Edessä on puistikko ja uimaranta. Hotellilta on lyhyt kävelymatka idylliseen vanhaan kaupunkiin. Pakko todeta, että rakennus on jo parhaat päivänsä nähnyt. Kaikki on melkoisen nuhjaantunutta ja kulunutta. Huoneemme ylimmässä eli kolmannessa kerroksessa on kyllä suuri ja parvekkeelta on kauniit näkymät. Huoneistossa on erillinen suuri makuuhuone, jossa on myös kirjoituspöytä. Eteistilat ovat hulppeat ja siellä on peräti kaksi lipastia ja suuri vaatekaappi. Olohuoneessa on sohvaryhmä, televisio ja jääkaappi sekä ilmalämpöpumppu.  Kylpyhuone on pieni ja siellä on ikävä haju. Vedenkeitintä ei ole ja pyyhkeet ovat ohuet. Hintaa yöpymisellä aamiaisineen on 150 € eli melko paljon tasoon verrattuna. Käytävän varressa on seinässä suuri kuva jostain miljoonakaupungista pilvenpiirtäjineen. Kannattaisi tehdä pikaisesti täysremontti ja luoda tiloihin pikkukaupungin tunnelmaa ja historiaa!

"Uusi" keittiömme

Pikkuinen keittiöremonttimme on valmis. Maalatut ovet asennettiin paikoilleen uusine vetimineen. Vaikka väri pysyi samana valkoisena, on muutos silti piristävä. Korkeakiiltoinen maali peilaa kivasti ja tuo sisätiloihin lisää valoa. Uudet leveämmät vetimet antavat myös osaltaan uutta ilmettä ja saranoihin asennetut vaimentimet parantavat käyttömukavuutta. Jätevaunu vaihdettiin kokonaan uuteen ja vähäiselle käytölle jäänyt leikkuulautalaatikko vaihdettiin tavalliseen laatikkoon aterinlokerikkoineen. Aterimia, ottimia, lastoja ja kauhoja kun riittää, niin oli hyvä saada yksi laatikko niille lisää. Kuvissa ovet näyttävät enempi tai vähempi harmailta kuvakulmasta riippuen, mutta todellisuudessa ne ovat kyllä puhtaan valkoiset. Lopussa on muutamia nappaamiani kuvia kotini lähistöltä. Ilmat paranevat taas ja juhannuksesta on tulossa näillä näkymin lämmin, ihanaa!