Paratiisisaari kutsuu

Kauniin kesän jälkeen on syksy taas koittanut. Kylmä tuuli on viime päivinä käynyt vaatteiden läpi ja niinpä on pitänyt hakea kellarista tukevampaa takkia ylle. Eilen satoi kaatamalla, tänään on poutaa, mutta kova tuuli jatkuu. Mieli onkin sään viilenemisen vuoksi kääntynyt yhä useammin seuraavaan lomamatkaan, joka koittaa jo ensi viikolla. Lähdemme lämmittelemään trooppisiin maisemiin Mauritiukselle!

Mauritius sijaitsee Afrikan mantereen itärannikolla Intian valtameressä 600 km Madagaskarista itään. Monista Afrikan maista poiketen Mauritiuksella on toimiva monipuoluedemokratia ja elintaso on kohtalaisen hyvä. Lukutaitoprosentti on nuorilla 98,7 ja aikuisilla 90,6. Joulukuusta huhtikuuhun sataa eniten ja tuolloin saattaa esiintyä trooppisia sykloneita. Talvi on toukokuusta syyskuuhun. Lokakuussa keskilämpötila on päivisin 26 ja öisin 19 astetta ja meriveden lämpötila 23. Saarta ovat monet kehuneet paratiisiksi. Mark Twainin mukaan Jumala loi ensin Mauritiuksen ja kopioi sen, jolloin syntyi taivas. Tämän näkemuksen todenperäisyyttä lähdemme pian tarkastamaan.

Varasin matkan Travelbirdin kautta. En ole ennen käyttänyt heidän palvelujaan, mutta palautteita lukiessani olen saanut sen käsityksen, että kaikki toimii varsin hyvin. Matkustamme Air Francen lennoilla ja Pariisissa on välilasku. Meillä on siellä muutama tunti aikaa syödä rauhassa ja etsiä jatkolentoportti. Pariisin lento kestää kolmisen tuntia, mutta toinen osuus onkin yli 11 tuntia. Olemme perillä aamuyöstä Mauritiuksen lentokentällä (Sir Seewoosagur Ramgoolam), joka sijaitsee saaren kaakkoisosassa. Siitä on sitten bussikuljetus hotelliimme nimeltä Jalsa beach hotel & spa. En tiedä saammeko huoneemme heti aamulla mentyämme, joten pakkaan käsimatkatavaroihin hellemekon ja uikkarit, niin voi nopeasti mennä huilailemaan rannalle tai altaalle odotellessa. Muutenkin on hyvä pakata jotain tarpeellista käsipakaasiin, jos kävisi niin ikävästi, että matkalaukku jäisi Pariisiin ja tulisi vasta myöhemmin perille. Kovin usein ei näin ole käynyt, mutta muutaman kerran kuitenkin.

Hotelli sijaitsee itärannikolla Poste Lafayettessa ja siellä on all inclusive -tarjoilu. Ranta on ihan vieressä ja tietenkin löytyy myös uima-altaat ja kuntosali.  All inclusive -ruokailu on osoittautunut lyhyemmillä lomilla kaukokohteissa käteväksi vaihtoehdoksi. Ruuan laatu tosin vaihtelee huomattavastikin jopa saman ketjun eri hotelleissa. Aina niistä kuitenkin on löytänyt myös itselleen mieluista suuhunpantavaa. Olemme Mauritiuksella vain kahdeksan päivää, joten otamme ihan rennosti levon kannalta emmekä halua stressata mistään. Viisumia ei muuten Mauritiukselle tarvita eikä myöskään pakollisia rokotuksia. Aikaero on kesäaikaan +1 tunti, talviaikaan +2. Englanti on virallinen kieli, mutta ranskaa (kreolia) puhutaan yleisesti. Jos aiot vuokrata auton, ota huomioon, että maassa on vasemmanpuoleinen liikenne. Etsin tähän netistä muutaman kuvan Mauritiukselta (tarkistin käyttöoikeudet) ja sitten paikan päältä saatte paljon lisää!

Huutokauppa ja desigkahvila

Ajeltiin tänään Hinnerjoelle huutokauppaan. No, meidän huutokauppareissut ovat nykyään nopeita. Käydään tsekkaamassa mitä on tarjolla ja huomataan pian, ettei ole mitään mitä tarvittaisiin. Tavaraa kun on pyritty vähentämään ja uutta hankitaan hyvin harkiten. Kuvasin Hinnerjoen seurantalon pihassa olevan komean tyylimyllyn ja sitten ajeltiin Kauttualle. Tuolla hienolla ruukkialueella on tullut ennenkin käytyä, Alvar Aallon arkkitehtuurin takia tietenkin. Tein vuonna 2015 postauksen mestarin suunnittelemasta terassitalosta, tuon kirjoituksen löydät täältä. Kävimme kahvilla jokisaunalla, josta löytyy designkahvila. Kahvila on sisustettu Artekin huonekaluin. Aalto suunnitteli rakennuksen aikoinaan Ahlströmin tehtaan työntekijöiden yleiseksi saunaksi. Kahvin jälkeen kuvailin kauniita koskimaisemia. Tämän päiväinen Maurin-myrsky jäi meillä melko vaatimattomaksi, mutta kosken rannalla ollessani kuulin puun rysähtävän toisella puolella tietä, joten näin parhaimmaksi siirtyä autoon. Ajelimme siitä sitten leppoisasti pikkuteitä myöten takaisin kotiin Poriin.

Lepakko lennähti olohuoneeseen

Myin Artekin lepotuoli/divaanin nro 43 kts. https://koivupalmu.blogspot.com/2015/08/ajaton-artek.html. Ostin sen aikanaan huutokaupasta ja tuoli sopi upeasti omakotitalomme suureen olohuoneeseen. Nykyiseen asuntoon muutettuamme se tuntui kuitenkin liian raskaalta ja tilaa vievältä huonekalulta, joten pistin sen myyntiin. Mietin pitkään mitä tilalle. Halusin jonkin klassikon, joka olisi kevyt, mutta kuitenkin mukava istua. Epäilin lepakkotuolin istuinmukavuutta, mutta kun kävin testaamassa sitä Porin Kalustetalossa, mieleni muuttui. Istuin olikin mukava ja lisäksi tavattoman mielenkiintoisen näköinen. Lepakkotuoleja on monia versioita, mutta laadukkaimpana pidetään Cuero Designen Mariposaa. Cuerolla on pitkä kokemus nahan käsittelystä ja jalostuksesta ja Mariposan ruotsalainen runko on vankka. Halusin nahkaisen istuimen, mutta tuolia on saatavana myös kankaisena ja lampaantaljalla verhoiltuna. Lepakkotuoli suunniteltiin alunperin Argentiinan Buenos Airesissa v. 1938 ja se nimettiin aluksi BKF-tuoliksi sen suunnittelijoiden mukaan (Bonet, Kurchan ja Ferrari-Hardoy). Mariposa tarkoittaa perhosta, mutta meillä se tunnetaan parhaiten juuri lepakkotuolina. 1940 New Yorkin nykytaiteen museon johtaja toi kokoelmiin yhden BKF-tuolin, joka on edelleen nähtävillä MoMA:ssa. Artek alkoi ensimmäisenä tuoda tuolia 1940-luvun alussa Suomeen. Lepakkotuolin suomalaiset kotisivut löydät täältä.

Lepakkotuolin nahka on paksua kasviparkittua satulanahkaa, joka patinoituu kauniisti ajan myötä. Sitä ei suositella käsiteltäväksi mitenkään ja mahdolliset tahrat tulisi pyrkiä nopeasti pyyhkimään puhtaalla kuivalla pyyhkeellä. Värivaihtoehtoja on runsaasti. Itse päädyin natureen. Musta olisi tietenkin ollut turvallinen vaihtoehto, mutta koska meillä on jo massiivinen musta kulmasohva, halusin jotain vaaleampaa. Väri sulautuu hyvin televisiotason ja sohvapöydän jalkojen väriin. Tuolin runko on umpiterästä ja vaihtoehtoina on musta, mattakromi tai galvanoitu teräs. Valitsin mattakromin, joka sopii hyvin ruokapöydän tuolien jalkoihin sekä Artekin 606 -pikkupöytään.

Tuoliin on mukava käperyä lukemaan tai katselemaan televisiota. Se on riittävän kookas myös pitkälle miehelleni. Istuinta on helppo siirrellä eri paikkoihin ja ulkonäköön voi vaikuttaa heittämälle sen ylle taljan, tyynyn tai torkkupeiton. Lepakkotuolia myy mm. Vepsäläinen ja Stockmann, meillä Porissa lisäksi myös Porin Kalustetalo, jonka kautta hankin oman lepakkoni.